Aamulehti 26.6.2002
Kauneus on katsojan suhteessa Koliin
Paikka: Galleria Seriola, Puutarhakatu 23, Tampere Aika: 30.6. saakka ma 10-18, ti-pe 9-17, su 15-18.  

Koli on muutakin kuin ruskassa kylpevä, kultaisen leikkauksen mukaan sommiteltu Järnefeltin taulu. Se on muutakin kuin Gallen-Kallelan kansallisromanttisesti taipuilevat männynkäppyrät tai lukuisat taiteilijoidemme retkistä muistuvat anekdootit. Koli on unelias kylä suuren vaaran notkelmassa, paikka joka kellahtaa vaakatasoon turistien mentyä ja kaamoksen tultua. Helsinkiläinen taidemaalari Vaula Siiskonen työskenteli Lieksassa marras-joulukuussa ja tallensi rehellisesti mitä näki ilman että kipusi kansallismaiseman huipulle: sinisen ja harmaan sävyjä, sumun ja pilvien tasoittamia vaarojen huippuja, maan ja veden yhtymäkohtia.

Hänen teoksiaan on esillä myös Mäntän kuvataideviikoilla.

Siiskonen on mukavan ehdoton. Useimmat vaneripinnat sisältävät pelkkiä leveällä siveltimellä vedettyjä, minimalistisia vaakavetoja.

Aika kuluu, valo muuttuu joka hetki. Silmät juuttuvat horisonttiin.

Yksi maalauspinta voi kattaa 360 asteen maiseman yksityiskohdat, tai maalaus voi koostua neljästä tai kuudesta osasta, jotka vasta yhdessä muodostavat kokonaisuuden.

Luulisi, että näistä lakonisista pinnoista olisi kaikki kansallinen riisuttu. Näin onkin, mutta heti kun tuttu Pielisjärven lahdenpoukama hahmottuu, sen rinnalla on punainen lappunen merkkinä onnellisesta tunnistamisen hetkestä.

Lempitöitäni Siiskosen näyttelyssä ja myös Mäntässä ovat tismalleen postikortin kokoiset maalaukset.

Mikä loistava käänteinen memento: maalattu maisema postikorttikoossa, eikä ensi silmäyksellä edes esitä mitään tunnistettavaa. Se on pelkkä tarina taiteilijan läsnäolosta.

Siiskosen näyttelyssä kauneus on paitsi katsojan silmässä, myös katsojan suhteessa Koliin. Se sijaitsee aivoissa kohdassa isänmaallisuus, sydämessä kohdassa luonnonrakkaus, taidehistorioitsijan aivoissa kohdassa kultakausi.

Tiina Nyrhinen