Aamulehti 19.6.2002
Pekilo kruunaa Mäntän kesän
Mäntän 7. kuvataideviikot: Ympäristöjä

Vanha helikopteri ja kuhmurainen avaruusmoduli ovat laskeutuneet Honkahovin pihaan. Heti niitä ei tunnista taiteeksi, sillä mitä taiteellista on siinä, että ruosteiset romut rahdataan mäntymetsän keskelle. Kulkuvälineiden sisältä kuuluu vielä kiinalaista puhetta. Miten tähän on tultu?
Tätä ennen kiinalaisen Shenzhou 3-avaruuskapselin on täytynyt tömähtää maan kamaralle jossakin Sisä-Mongoliassa. Marcel Duchampin on täytynyt esittää pisoaari taiteena vuonna 1917. Richard Longin on täytynyt tehdä 1986 Porin taidemuseoon sisäkkäisiä ympyröitä sisältänyt teoksensa, jota monet herjasivat helikopterin laskualustaksi. Taiteilija Vesa Toukomaan on täytynyt valmistua kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta 1988. Kaisu Koiviston on täytynyt tulla kutsutuksi Mäntän kuvataideviikkojen kuraattoriksi.
*- Honkahovissa luonto on haavoittuvainen -*
Taiteessa on monesti kyse osuvista sattumista. Joskus historiallinen aika, paikka ja taiteilijan valinnat vain loksahtavat paikalleen, ja teos puhuttelee juuri siinä ympäristössä, juuri niine reunaehtoineen jotka katsoja ympäriltään ja tajunnastaan hahmottaa.
Tälläkin minuutilla eläimiä kuolee auton alle. Jossakin sataa vettä. Joku kiipeää Kolille ja tietää katsovansa kansallismaisemaa ja ostavansa kohta postikortin. Äkkiä hän muistaa myös unohtaneensa viherkasvit ilman hoitajaa koko viikoksi, pyyheliinat narulle ja murtohälyttimen pois päältä. Jättäneensä aviomiehen kesäleskeksi. Vanhan ryppyisen äitinsä vaille puhelinsoittoa moneksi viikoksi.
Kaikesta tästä kertovat muun muassa Honkahovin teokset Anne Koskisen, Timothy Personsin, Vaula Siiskosen, Denise Zieglerin, Niran Baibulatin, Kari Soinion, Anna Hallin, Pia Lindmanin, Tiina Ketaran ja Heli Kurunsaaren kertomana.
Jokaisella taiteilijalla on oma ilmaisuvälineensä. Se voi olla perinteinen valokuva, öljymaalaus tai pronssivalu. Se voi olla valokuvan näköinen tietokonekäsitelty videonäyttö, huonekalun näköinen, mutta itse asiassa sokeriseoksella jäykistetty tekstiiliteos, lelun tai korun logiikkaa noudattava esine.
Jos luontoa haluaa tietoisesti vaalia, on ehkä hidastettava aikaa ja jarrutettava ennen veristä yhteentörmäystä. On pidettävä huolta niin kuin Pave Maijanen käski. Muuten käy kuten porilaiselle Jan Eeralan kuvien ääressä: edes 1960-luvun taajama- ja kaupunkimaisemia ei enää mistään tunnista.
*- Pekilo peilaa sosiaalista mieltä -*
Pekilon avarassa hallissa luontosuhdetta paikataan monella tavalla. Surraan Itämeren vallanneita levälauttoja ja kadonnutta metsämaisemaa, uudelleenrakennetaan luontoa, haaveillaan tunturihaukan näkemisestä ja sulaudutaan myyttisesti luontoäidin syliin.
Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo, Reima Nurmikko, Ilkka Halso, Jussi Heikkilä ja Helena Junttila puolustavat, toisintavat tai ironisoivat aitoja luontokokemuksia. Vieraannutettu on ihmisen ja eläimen kohtaaminen myös Tuovi Hippeläisen merimaailmavideossa. Pekilossa merkittävää on ennen kaikkea tapa, jolla taide kertoo ihminen-nimisen eläimen sopeutumisesta vankiloihin, jotka hän on itse itselleen rakentanut.
Isäntä hakee inhimillistä kontaktia koirastaan. Käsityöläisen suuntaa sitkeänahkerasti energiansa ruusupensaan oksiin ja käpyihin. Lapsi uppoutuu legomaailmaan: leikkikalut ovat poliiseja ja kulkuneuvot panssarivaunuja.
Laitapuolen kulkija on osa julkista tilaa, mutta tajunnassamme vain valkoinen läiskä. Pieni tyttö silpoo nukkensa. Nainen ajaa kauas kaupungista päästäkseen sysipimeään huoneeseen. Toisen on pakko hiipiä kontillaan tiikerin tavoin, ja kaikki jotka mua on rakastanu saa mennä.
Pakokeinot ovat monet, mutta kuitenkin maailma tunkee väkisinkin tajuntaan. Camera obscurasta näkyy laatikon ulkopuolelle vain pienenpieni reikä. Silti tuo reikä heijastaa kokonaisen katukuvan huoneen seinälle. Meistä ihmisistä ulospäin näkyy vain murto-osa siitä, mitä sisällä myllertää.
Näistä teemoista puhuvat esimerkiksi Jenni Tieahon, Anna Retulaisen, Petri Hytösen, Vuokko Iso-Herrasen, Eija-Liisa Ahtilan, Veli Granön, Marja Pirilän ja Minna Heikinahon työt.

Tiina Nyrhinen