| Maisema, suomalainen metsä säilyy vakaana. Muutoksen
tuovat vain vuodenaikojen vaihtelut, luonnon normaali
kiertokulku - sekä myrskyt ja hakkuut. Sellaisesta inhimillisestä
kiihtymyksestä kuin vuosituhannen vaihtumisesta luonto
ei tiedä mitään.
Vaula Siiskonen puolestaan kierrättää maisemaa, useallakin
tavalla.
Ensinnäkin hän palauttaa kotipihaltaan näkyvää maalaismaisemaa
ajallisesti taaksepäin jättämällä rakennukset ja tiet
pois. Aivan erämään kaltaiseen tilaan hän ei silti etsiydy,
sillä etualaa hallitsee pelto, kulttuurinen merkki.
Toiseksi hän kuvaa tuttua näkymää kuin näppäilisi siitä
otoksia turistikameralla. Kabinettikokoisten maalausten
alalaitaan on merkitty ilmansuunta, päivämäärä ja kellonaika
ynnä taiteilijan nimikirjaimet.
Kameraa ja filmiä ei kuitenkaan ole käytetty hyväksi.
Tavallaan Siiskonen ironisoi valokuva-avusteista taidetta
viittaamalla sen vieraantuneisuuteen. Suora kontakti
luontoon korostuu leikillisen parodian avulla.
Kolmanneksi Siiskonen seuraa tarkasti yhtäläisen maiseman
vaihtumista kesästä syksyyn ja talveen. Tuoreimmat,
myöhäisen syksyn näkymät ovat ilmestyneet näyttelyyn
avajaisten jälkeen. Marraskuiset, lyhytikäiset lumet
ovat ehtineet sulaa.
Neljänneksi hän kierrättää myös taidehistoriaa. Hänen
esittävyyden filosofiansa on aivan modernia, mutta ilmaisu
on vahvasti ekspressionistista ja sumuiset kuusikot
ovat tulvillaan impressioita.
Romantikko Siiskonen on, totta kai. Hakkuuaukean, raiskion
hän saa näyttämään arkadiselta paimenidylliltä.
Mikkelin maalaiskunnasta kotoisin oleva Siiskonen on
asunut kolme vuotta Sipoossa, työhuone hänellä on Helsingissä.
Uusmaalainen viljelymaisema ja savolainen metsä elävät
täyteläistä rinnakkaiseloa hänen maalauksissaan.
Ekologista - ellei peräti panteistista - näkemystään
Siiskonen tähdentää pussittamillaan kuusensiemenillä.
Hän on itse kerännyt kävyt, kuivattanut siemenet ja
toivoo näyttelyvieraan ottavan pussin mukaansa ja istuttavan
sellaiseen paikkaan, jossa kuuset voivat kasvaa.
Taiteellisessa katsannossa Vaula Siiskonen on varhaisen
impressionistin Camille Pissarron sukulainen. Kummankin
aiheistoksi on riittänyt rauhallinen maalaismaisema.
Siiskoselle on riittänyt usein vain kääntyminen eri
ilmansuuntaan, ja jälleen maalattavaksi on tullut uusi
näkymä.
Pekka Paavola
|
